Kirjoitin pari kuukautta sitten ensimmäisestä maanjäristyksestämme, mutta se ei ollut mitään siihen maanjäristykseen verrattuna jonka tunsimme 22.11.2016. Tämä maanjäristys oli voimakkuudeltaan 7.3M ja se tapahtui Fukushiman edessä merellä...
Heräsimme aamulla vähän ennen klo 6 aamulla siihen, että kaikkien puhelimet alkoivat hälyttää. Tiesimme heti, että kyseessä oli varoitus tulevasta maanjäristyksestä (olimme tähän mennessä kokeneet jo muutamia tällaisia hälytyksiä). Juoksimme kaikki ensimmäiseksi tietoisesti keittiöön, jossa minä menin lasten kanssa keittiönpöydän alle (valitettavasti pöytä on niin pieni, että mieheni ei mahdu sen alle) ja mieheni jäi oviaukkoon (tämä on kuulemme myös hyvä ja tukeva paikka maanjäristyksen sattuessa, koska tärkeintä on pitää huoli siitä, että tavaroita ei putoa esimerkiksi päähän). Samalla hetkellä alkoi järistys - tuntui siltä että koko talo heilui ja tärisi. Sälekaihtimet keittiön ikkunassa tärisivät ja iskeytyivät ikkunaan. Keittiössä tavarat heiluivat, mutta mitään ei kuitenkaan tippunut tai mennyt rikki. Järistys kesti aika kauan - ehkä noin 20 sekuntia. Voi olla, että oli lyhyempikin aika, aika tuntui kuitenkin pitkältä... Tuntui oudolta, että talo tärisi ja lattia jalkojeni alla tuntui liikkuvan. Mietin koko ajan, että kuinkahan talo kestää... Kun järistys loppui heräsi ensimmäiseksi kysymys että mitä nyt? Pitääkö meidän lähteä jonnekin? Uskaltaako kotiin jäädä? Aukaisimme ikkunat ja katsoimme näemmekö naapureita, mutta kaikkialla oli hiljaista. Heti seuraavaksi tuli uusi hälytys ja mietimme, että mitä nyt taas. Tämä toinen hälytys oli tsunami-varoitus. Sillä hetkellä tuli sellainen olo, että nyt lähdetään takaisin Suomeen...
Laitoin puhelimestani NHK Worldin sovelluksen päälle, josta kuulimme heti lisää maanjäristyksestä, sekä siitä että kyseessä oli ollut suhteellisen suuri järistys tällä kertaa. Asumme todella korkealla Kunimin-alueella ja sen verran kaukana merestä, joten tiesin että olemme turvallisella paikalla. Katsoessamme NHK Worldia pohdin, että onkohan lapsilla koulua. Sain kuitenkin todella pian tapahtuneen jälkeen viestin poikamme koululta, että koulua on ja että koulubussi kulkee normaalisti. Sain myös tyttäremme koulukaverin äidiltä viestin, jossa hän kertoi että kaikki on ok ja että minun ei tarvitsisi olla huolissani. Viestin saatuani tuli heti parempi olo ja päätimme jatkaa päiväämme ihan normaalisti. Lapset menivät kouluun normaalisti, tosin mietin koko päivän että onkohan heillä kaikki ok ja tuleekohan vielä joku isompi järistys...
Tapahtuman jälkeen oli todella outo tunne, tuntui kuin tietynlainen perusluottamus siihen, että maa on vakaa jalkojeni alla oli poissa. Koko päivän koimme useita kymmeniä pienempiä maanjäristyksiä ja illalla istuessani sohvalla oli todella hassu olo, tuntui että maa olisi liikkunut koko ajan, vaikka niin ei enää ollutkaan. Vähän niinkuin olisi juuri tullut Ruotsin risteilyltä tosi pahan myrskyn jälkeen, eli kaikki vähän jatkoi keinumista...
Tämä maanjäristys aiheutti tsunami-vaaran, mutta onneksi tsunami jäi pieneksi. Suurin tsunami saapui Sendain satamaan ja oli noin 1,4 m korkea. Ei ehkä tunnu korkealta, mutta 1-3 metrin tsunami voi viedä mukanaan niin ihmisen, auton kuin puurakenteisen talonkin... Tämä kokemamme maanjäristys oli kuulemma vuoden 2011 tuhoisan maanjäristyksen jälkijäristys... Japanilaiset ovat tottuneet maanjäristyksiin, mutta tuo kohta kuuden vuoden takainen järistys oli heidän mukaansa sellainen, että jokainen tiesi silloin heti, että kyseessä ei ollut ihan normaali järistys. Järistys kesti monta minuuttia (6 minuuttia yhteensä) ja ennen kuin se alkoi kuuli useat henkilöt kaukaa lähestyvän kumisevan äänen.
Olemme olleet täällä kohta 4 kuukautta ja huomanneet kuinka luonto voi asettaa ihan omat haasteensa. Olemme kokeneet lyhyessä ajassa useita taifuuneja, eri asteisia maanjäristyksiä sekä myös karhu-vaaran. Sendaita ympäröivissä metsissä asustaa nimittäin karhuja ja joskus nämä karhut eksyvät asuinalueelle ja näin kävi marraskuussa. Karhu nimittäin hyökkäsi kahtena peräkkäisenä päivänä ihmisen kimppuun noin kilometrin päässä missä asumme ja silloin ulos suositeltiin olemaan menemättä pimeällä ja lapset eivät saaneet mennä tai tulla yksin koulusta...
Heräsimme aamulla vähän ennen klo 6 aamulla siihen, että kaikkien puhelimet alkoivat hälyttää. Tiesimme heti, että kyseessä oli varoitus tulevasta maanjäristyksestä (olimme tähän mennessä kokeneet jo muutamia tällaisia hälytyksiä). Juoksimme kaikki ensimmäiseksi tietoisesti keittiöön, jossa minä menin lasten kanssa keittiönpöydän alle (valitettavasti pöytä on niin pieni, että mieheni ei mahdu sen alle) ja mieheni jäi oviaukkoon (tämä on kuulemme myös hyvä ja tukeva paikka maanjäristyksen sattuessa, koska tärkeintä on pitää huoli siitä, että tavaroita ei putoa esimerkiksi päähän). Samalla hetkellä alkoi järistys - tuntui siltä että koko talo heilui ja tärisi. Sälekaihtimet keittiön ikkunassa tärisivät ja iskeytyivät ikkunaan. Keittiössä tavarat heiluivat, mutta mitään ei kuitenkaan tippunut tai mennyt rikki. Järistys kesti aika kauan - ehkä noin 20 sekuntia. Voi olla, että oli lyhyempikin aika, aika tuntui kuitenkin pitkältä... Tuntui oudolta, että talo tärisi ja lattia jalkojeni alla tuntui liikkuvan. Mietin koko ajan, että kuinkahan talo kestää... Kun järistys loppui heräsi ensimmäiseksi kysymys että mitä nyt? Pitääkö meidän lähteä jonnekin? Uskaltaako kotiin jäädä? Aukaisimme ikkunat ja katsoimme näemmekö naapureita, mutta kaikkialla oli hiljaista. Heti seuraavaksi tuli uusi hälytys ja mietimme, että mitä nyt taas. Tämä toinen hälytys oli tsunami-varoitus. Sillä hetkellä tuli sellainen olo, että nyt lähdetään takaisin Suomeen...
Laitoin puhelimestani NHK Worldin sovelluksen päälle, josta kuulimme heti lisää maanjäristyksestä, sekä siitä että kyseessä oli ollut suhteellisen suuri järistys tällä kertaa. Asumme todella korkealla Kunimin-alueella ja sen verran kaukana merestä, joten tiesin että olemme turvallisella paikalla. Katsoessamme NHK Worldia pohdin, että onkohan lapsilla koulua. Sain kuitenkin todella pian tapahtuneen jälkeen viestin poikamme koululta, että koulua on ja että koulubussi kulkee normaalisti. Sain myös tyttäremme koulukaverin äidiltä viestin, jossa hän kertoi että kaikki on ok ja että minun ei tarvitsisi olla huolissani. Viestin saatuani tuli heti parempi olo ja päätimme jatkaa päiväämme ihan normaalisti. Lapset menivät kouluun normaalisti, tosin mietin koko päivän että onkohan heillä kaikki ok ja tuleekohan vielä joku isompi järistys...
Tapahtuman jälkeen oli todella outo tunne, tuntui kuin tietynlainen perusluottamus siihen, että maa on vakaa jalkojeni alla oli poissa. Koko päivän koimme useita kymmeniä pienempiä maanjäristyksiä ja illalla istuessani sohvalla oli todella hassu olo, tuntui että maa olisi liikkunut koko ajan, vaikka niin ei enää ollutkaan. Vähän niinkuin olisi juuri tullut Ruotsin risteilyltä tosi pahan myrskyn jälkeen, eli kaikki vähän jatkoi keinumista...
Tämä maanjäristys aiheutti tsunami-vaaran, mutta onneksi tsunami jäi pieneksi. Suurin tsunami saapui Sendain satamaan ja oli noin 1,4 m korkea. Ei ehkä tunnu korkealta, mutta 1-3 metrin tsunami voi viedä mukanaan niin ihmisen, auton kuin puurakenteisen talonkin... Tämä kokemamme maanjäristys oli kuulemma vuoden 2011 tuhoisan maanjäristyksen jälkijäristys... Japanilaiset ovat tottuneet maanjäristyksiin, mutta tuo kohta kuuden vuoden takainen järistys oli heidän mukaansa sellainen, että jokainen tiesi silloin heti, että kyseessä ei ollut ihan normaali järistys. Järistys kesti monta minuuttia (6 minuuttia yhteensä) ja ennen kuin se alkoi kuuli useat henkilöt kaukaa lähestyvän kumisevan äänen.
Olemme olleet täällä kohta 4 kuukautta ja huomanneet kuinka luonto voi asettaa ihan omat haasteensa. Olemme kokeneet lyhyessä ajassa useita taifuuneja, eri asteisia maanjäristyksiä sekä myös karhu-vaaran. Sendaita ympäröivissä metsissä asustaa nimittäin karhuja ja joskus nämä karhut eksyvät asuinalueelle ja näin kävi marraskuussa. Karhu nimittäin hyökkäsi kahtena peräkkäisenä päivänä ihmisen kimppuun noin kilometrin päässä missä asumme ja silloin ulos suositeltiin olemaan menemättä pimeällä ja lapset eivät saaneet mennä tai tulla yksin koulusta...
Comments
Post a Comment