Tämän blogin tarkoitus ei ollut tehdä mitään omaan työhöni liittyen - olenhan nyt vuoden opintovapaalla. Mutta en voinut vastustaa kiusausta.. Eli muutama sana siis työhyvinvoinnista Japanissa.
Valitettavasti tämä on johtanut useaan työrasituksesta johtuvaan kuolemaan. Japanin kielessä on sana tälle - "karōshi". Suomeksi käännettynä se tarkoittaa työskentelyä kuolemaksi tai liian suuren työmäärän aiheuttamaa kuolemaa. Ja todella valitettavasti tällaisia tapauksia on Japanissa useita satoja vuodessa.
Ylityön tekeminen on todella normaalia täällä ja sitä tekevät melkein kaikki, säännöllisesti. Olen keskustellut ylityön tekemisestä monien kanssa ja kuullut usean tekevät suuria määriä ylityötunteja kuukaudessa. Jopa 100 tuntia ylityötä voi olla ihan normaalia... Japanin terveysministeriön teettämän selvityksen mukaan 21% työntekijöistä työskentelee noin 49 tuntia viikossa. Selvitykseen vastanneista yrityksistä 23% vahvisti, että heillä on työntekijöitä, jotka ovat työskennelleet enemmän kuin 80 tuntia ylityötä kuukaudessa. Tunteja ei aina kuulemani mukaan myöskään leimata tai rekisteröidä minnekään, joten niistä ei saa mitään rahallista korvausta. Tosin mikään rahallinen korvaus ei korvaa terveyden menetystä.
Työyhteisöt ovat läheisiä ja yhdessä tehdään paljon. On toki erittäin positiivista, että työntekijät haluavat viettää aikaansa työpaikoilla, mutta voisiko takana olla jotain muuta? Työpaikoilla on nimittäin todella vahva hierarkia, nuoret ovat aina alempiarvoisia ja esimiehiä kunnioitetaan. Tämä tarkoittaa myös sitä, että työntekijät pyrkivät näyttämään mahdollisimman työtteliäiltä esimiestensä silmissä. Eli lähtevät kotiin vasta kun oma esimies on lähtenyt. Sosiaalinen paine on suuri ja työntekijöiltä odotetaan sekä vaaditaan paljon.
Japanilaiset menevät kipeänä töihin eikä täällä ole mitään ns. kuumerajaa. Tätä vartenhan on olemassa kasvosuojaimet, eli työntekijä voi yhä työskennellä tartuttamatta muita... Monet uupuvat työssään koska työtahti on aivan liian kova. Mielenterveysongelmiin liittyy suuri stigma täällä eli apua ei myöskään osata pyytää jos ja kun sitä tarvitaan.
.
Olen itse kiinnostunut aiheesta ja työskennellyt sen parissa henkilöstöhallinnon asiantuntijana jo vuosia. Tämän takia useat keskusteluni kääntyvät aina jollain tavalla työntekijöiden työhyvinvointiin ja siihen miten työhyvinvointi täällä ymmärretään. Yllätykseni on ollut suuri, kun olen huomannut, että työhyvinvointi ei ole mikään keskeinen asia työpaikoilla. Töihin mennään tekemään työtä ja se heidän mielestään riittää. Täällä työpaikoilla mitataan tehtyä työaikaa, ei niinkään laatua, työnjälkeä tai tulosta. Eli mitä pidempään aherrat sen parempi.
Valitettavasti tämä on johtanut useaan työrasituksesta johtuvaan kuolemaan. Japanin kielessä on sana tälle - "karōshi". Suomeksi käännettynä se tarkoittaa työskentelyä kuolemaksi tai liian suuren työmäärän aiheuttamaa kuolemaa. Ja todella valitettavasti tällaisia tapauksia on Japanissa useita satoja vuodessa.
Ylityön tekeminen on todella normaalia täällä ja sitä tekevät melkein kaikki, säännöllisesti. Olen keskustellut ylityön tekemisestä monien kanssa ja kuullut usean tekevät suuria määriä ylityötunteja kuukaudessa. Jopa 100 tuntia ylityötä voi olla ihan normaalia... Japanin terveysministeriön teettämän selvityksen mukaan 21% työntekijöistä työskentelee noin 49 tuntia viikossa. Selvitykseen vastanneista yrityksistä 23% vahvisti, että heillä on työntekijöitä, jotka ovat työskennelleet enemmän kuin 80 tuntia ylityötä kuukaudessa. Tunteja ei aina kuulemani mukaan myöskään leimata tai rekisteröidä minnekään, joten niistä ei saa mitään rahallista korvausta. Tosin mikään rahallinen korvaus ei korvaa terveyden menetystä.
Työyhteisöt ovat läheisiä ja yhdessä tehdään paljon. On toki erittäin positiivista, että työntekijät haluavat viettää aikaansa työpaikoilla, mutta voisiko takana olla jotain muuta? Työpaikoilla on nimittäin todella vahva hierarkia, nuoret ovat aina alempiarvoisia ja esimiehiä kunnioitetaan. Tämä tarkoittaa myös sitä, että työntekijät pyrkivät näyttämään mahdollisimman työtteliäiltä esimiestensä silmissä. Eli lähtevät kotiin vasta kun oma esimies on lähtenyt. Sosiaalinen paine on suuri ja työntekijöiltä odotetaan sekä vaaditaan paljon.
Japanilaiset menevät kipeänä töihin eikä täällä ole mitään ns. kuumerajaa. Tätä vartenhan on olemassa kasvosuojaimet, eli työntekijä voi yhä työskennellä tartuttamatta muita... Monet uupuvat työssään koska työtahti on aivan liian kova. Mielenterveysongelmiin liittyy suuri stigma täällä eli apua ei myöskään osata pyytää jos ja kun sitä tarvitaan.
Comments
Post a Comment